Hallittu keräystyö öljyvahingossa

Öljynkeräyksen tavoite on minimoida öljystä aiheutuvia haittoja. Siten myöskään oman toiminnan seurauksena syntyneet vahingot eivät ole toivottuja. Erityistä huomiota tulee kiinnittää keräystoiminnan hallittuun päättämiseen.

Keräysjärjestelmään jää huomattava määrä öljyä, joka hallitsemattomasti tyhjentyessään aiheuttaa lisävahingon vaaraa. Tämä seikka saattaa helposti jäädä huomiotta perusharjoittelussa, sillä yleensä keräimiä pyöritetään ilman öljyä – siksi ilmiön esiin nostaminen nähdään tarpeelliseksi.

Vesistössä tapahtuneen öljyvuodon keräämiseen voidaan käyttää esimerkiksi erilaisia kelluvia keräimiä eli skimmereitä. Suomessa yleisimmin käytössä olevien skimmereiden toiminta perustuu vedenpinnalla kelluvan öljyn tarttumiseen keräimen liikkuvaan tartuntapintaan (oleofiiliset keräimet) tai öljyn valumiseen skimmerin veden pintatason alapuolella sijaitsevaan keruuaukkoon (ylivuoto- tai kauluskeräimet) (ITOPF 2014).

Keräysjärjestelmä

Keräysjärjestelmä koostuu itse keräimestä (skimmeristä), polttomoottori- tai sähkökäyttöisestä voimakoneesta, hydrauli- ja öljynsiirtoletkuista sekä keräyssäiliöstä. Voimakoneesta saadaan käyttövoima hydraulisesti keräimelle ja voimakoneen pumpun avulla skimmerin nostama neste imetään skimmerin keruukaukalosta keräyssäiliöön.

Öljyn siirtoa varten yksiköiden välille asennetaan letkut voimakoneen imupuolelta skimmerille ja painepuolelta keräyssäiliöön (kuva 1). Letkuston pituus ja halkaisija riippuvat käytössä olevasta laitteistosta sekä tarvittavasta siirtomatkasta.

Keräystoiminnan aloittaminen

Ennen keräystoiminnan aloittamista maaperä on suojattava voimakoneen ja keräyssäiliön alta sekä mahdollisten letkuliitosten kohdalta. Myös ennakkoon tiedossa olevat öljyisten välineiden siirtoreitit on suojattava. (Halonen 2022.) Tasaiselle alustalle asetettuun keräyssäiliöön tuleva letku on kiinnitettävä tukevasti säiliön rakenteisiin muun muassa paineiskujen, nestepinnan nousun aiheuttaman nosteen ja tahattoman letkuun kohdistuvan vedon, kuten siihen kompastumisen, varalta (kuva 1).

Voimakone tulee käynnistää vasta kun on varmistettu, että kaikki letkuliitokset ovat lukittuina paikoilleen ja voimakoneen kierrossäätimet ovat minimissään. Kierrosnopeuden säädön avulla haetaan optimaalinen öljy-vesisuhde (pyritään keräämään pelkästään öljyä). Jos keräinyksikköä voi pyörittää pumpusta erillisenä, kyllästetään ensin keräimen tartuntapinnat öljyllä, jonka jälkeen haetaan optimikeräystuloksen tuottava kierrosnopeus.

Jos mahdollista, pumpun kuivana pyörittämistä on vältettävä. Keräyssäiliön täyttymistä seurataan, ja täyttöaste valitaan säiliön liikuteltavuutta silmällä pitäen. Säiliön täyttyessä letkun siirto seuraavaan keräysastiaan tehdään turvallisesti letkun pää kohotettuna ja esimerkiksi imeytysliinaa tulppana pitäen.

Keräystoiminnan hallittu päättäminen

Keräyksen päätyttyä laitteiston purkujärjestyksellä on merkitystä. Ennen letkun irrottamista varmistutaan skimmerin keruukaukalon tyhjentymisestä. Voimakoneen pumppu pidetään käynnissä irrotettaessa letkua skimmeriltä, ja mahdollisista letkujen jatkoliitoksista, jolloin imu auttaa estämään öljyä valahtamasta paluusuuntaan.

Letkuja tyhjennettäessä voimakoneen heikkoa imutehoa autetaan kohottamalla letkua sen päästä alkaen voimakonetta kohden ja annetaan letkujen valua tyhjiksi. Painepuolen letku tyhjennetään vastaavasti keräyssäiliöön.

Kun letkut on irrotettu voimakoneesta, sen avoimet liittimet tulpataan esimerkiksi imeytysmateriaalilla. Tyhjennetyt letkut yhdistetään liittimistään suljetuksi lenkiksi, samoin hydrauliletkut. Öljyiset välineet siirretään suojattuja reittejä pesupaikalle tai kuljetukseen. Rannalla tapahtuvassa keräystyössä kaikkien järjestelmän osien huolellinen tyhjentäminen on erityisen tärkeää jos siirtomatkasta muodostuu pitkä ja maasto on vaikeakulkuinen.

Letkutyhjennyksen merkitys

Tyhjentämättömät letkut saattavat aiheuttaa merkittävän lisävahingon riskin, sillä niihin jää aina jonkin verran öljyä. Jäämän määrä riippuu muun muassa letkun halkaisijasta, letkupituudesta, voimakoneen tehosta, öljylaadusta ja korkeuseroista keräystyömaalla. Määrä voi olla huomattavakin: öljyntorjunta-altaalla kertyneiden kokemusten perusteella keskimäärin noin 0,8 litraa metriä kohden (katso kuva 3).

Kuvan 3 lukemat on taltioitu keräystoimissa, joissa on käytetty sähkökäyttöistä voimakonetta sekä yhteensä 10 metrin pituisia halkaisijaltaan 2,5 tuuman letkuja. Letkut ovat nousseet öljyntorjunta-altaan alatasanteella sijaitsevasta testialtaasta ylätasanteelle (korkeusero noin metri).

Letkuihin saattaa muodostua ensimmäinen notkelma altaan reunarakenteiden ylityksessä, vaikka tätä pyritään välttämään, sekä toinen nousussa IBC-kontin suulle. Myös oikeissa vahinkotilanteissa, esimerkiksi laiturilta tai rannalta kerättäessä, skimmeri on pääsääntöisesti voimakonetta alempana ja keräyssäiliön täyttöaukko vastaavasti ylempänä.

Kun toimitaan öljyntorjunta-altaalla, letkupituudet voidaan pitää suhteellisen lyhyinä, eivätkä korkeuserot muodostu kovinkaan suuriksi. Siten oikeissa öljyvahingossa, jossa toimintaympäristö nostokorkeuksineen, siirtoetäisyyksineen ja siten tarvittavine letkupituuksineen voivat olla huomattavan erilaisia altaan rakennettuun ympäristöön verrattuna, voidaan öljyjäämän ennakoida olevan edellä esitettyä suurempi.

Lukuarvoisen tilavuuden arviointia tärkeämpää on sisäistää letkuihin jäävän öljyn määrä ilmiönä ja omaksua toimintamallit lisävahingon riskin pienentämiseksi. Kanervikkoon, laiturille tai aluksen kannelle tahattomasti vuotava öljy aiheuttaa lisävahinkoa sekä turhaa työtä ja kustannuksia.

Keräystoiminnan päätyttyä öljynsiirtoletkuihin jäävän nesteen määrää voidaan minimoida valitsemalla tehtävään tarkoituksenmukaiset letkupituudet. Jäämän suuremman kertymän lisäksi ylimääräinen letkupituus tuo tehohäviötä, joten öljyntorjuntavarikolla olisi järkevää olla valmiina, valmistajan standardipaketin ohella, eri pituisia letkuja valittaviksi tehtävän mukaan. Letkuja on myös suhteellisen helppo itse lyhentää.

Lisätietoa Xamkin öljyntorjunnan tutkimus- ja kehitystyöstä verkkosivuilta www.xamk.fi/oljyntorjunta

Lähteet

Halonen, J. 2022. Työturvallisuus öljyntorjunnassa. Xamk READ 4/2022. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun verkkolehti. Research, Education and Regional Development. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun verkkolehti. ISSN 2323-6353. Saatavissa: https://read.xamk.fi/2022/logistiikka-ja-merenkulku/tyoturvallisuus-oljyntorjunnassa/ [viitattu 20.2.2023]

ITOPF. 2014. Use of skimmers in oil pollution response. Technical information paper, no: 5. The International Tanker Owners Pollution Federation Limited. Saatavissa: https://www.itopf.org/knowledge-resources/documents-guides/tip-05-use-of-skimmers-in-oil-pollution-response/ [viitattu 20.2.2023]